Pertti "Pepe" Luhtasuon albumista taas hienoja kuvia. On Lappia, Suomi-trialia, Montesa motocrossia ja vähän tekniikkaakin. 
Mielestäni upea maisemakuva Lapista. Virtaava joki, perinteellinen soutuvene, tunturimaisemaa ja herkkuna edessä punainen Montesa nojaa mahtavaan kivikkoon.
Taustalla olevat puurakennelmat taitavat liittyä lohenpyyntiin?
Moninkertainen Suomen mestari luotettavuusajo/endurossa Mauri Penttilä ja Zündapp Gelände Sport. Maukka osallistui samaan TM:n testiin Lapissa.  
On tää trial helppoa, kun voi ajaa Suzukilla. Ent. Bensow, ent AKK mies Jack Grönroos  tarjoaa Susnaa sammalmäkeen.

Olisi tuo Suzuki hyvä lisä suomalaiseen classic-trialiin. Nimimerkillä Suzukista tykkäävä.
 
Nuoren oloinen kaveri MAR OSSAlla ja tietenkin ilman kypärää. Ettei olisi "salainen" testi menossa, kun kaveri on tunnettu ruotsalainen Montesa-mies ja maailmanmestari Ulf Karlsson.

MAR=Mick Andrews Replica
 
Kalevi Vehkonen odotteli vuoden 1971 lopulla Husse sopimusta. Ruotsalaiset olivat vähän hitaita ja Pepe Luhtasuo roudasi henkilöautolla Kalen ja Eppu Mäkelän Espanjaan Montesan tehtaalle koeajoon. No pelit olivat aivan alkutekijöissään ja reissu meinasi mennä hukkaan. Pepe painosti kuitenkin sen verran tehtaan poikia, että lupasivat seuraavana päivänä puolen päivän aikaan tuoda laitteen läheiselle crossiradalle. No klo 12 meni eikä mitään tapahtunut eikä tehtaan miehiä näkynyt paikalla. Suomalaiset odottelivat aikansa ja sieltäpä tehtaan miehet sitten ilmestyivät ja pakettiautosta purettiin Montesan crossipeli. Runko oli tehty edellisen yön aikana ja oli tietenkin maalaamaton. Tankki oli jostain samoin satula ja takalokasuoja, mutta se kaikkein tärkein oli, että peli toimi ja Kale pääsi ajamaan laitetta.
Vehkosen ja Montesan yhteistyö jatkui sitten vuodet 1972 ja -73. Montesan motocross malli tunnettiin nimellä Montesa Cappra 250 VR eli Vehkonen replica.
 
Tässä on muutamia tuon ajan crossipelejä. Ensiksi Montesa, yläputkinen versio oli muistaakseni aika harvinainen.   
Bemarin kisaendurossa oli monia erilaisia teknisiä ratkaisuja. Tosiasia varmaan on, että kaikki ne eivät toimineet. Yksi Bemarin ajatuksista oli takahaarukan akselilla pyörivä vetoratas. Tällöin ketjun kireys ei muutu riippuen takajousituksen painumasta.
Montesa kokeili samantyylistä ratkaisua jo 70-luvun alkupuolella. Teknisenä toteutuksena oli kaksi ketjua, joista ensimmäinen pyöri vetorattaan ja haarukan akselilla olevan välirattaan ympäri. Välirattaalta oli sitten toinen ketju takarattaaseen. Vei kuulemma melkoisesti tehoa.
Toinen kysymys on, että takajousitus, ketju ja sen kulma on tärkeä osa jousituksen toimintaa. Vesterisen Ykä aikanaan kokeili Englannissa Comerfords Bultacossa takahaarukan kolmio kiinnityslevyjä, joissa akseli oli eri kohdissa. Levyt olivat aina muutamalla heftillä kiinni ja paras kombinaatio löytyi kokeilemalla.
Huomaa muuten Montesan takaiskareiden aika jyrkkä kulma. Vaishdelaatikon kyljessä on "kurkkausaukko". Lohkot muutenkin näyttävät hyvin fabriikkimaisilta.
 
Pari komeaa CetZiä. Sekä etu-että takajousitus on hoidettu ilmajousilla, joiden sisällä on  tietenkin iskunvaimennus. Moottorilohko ja etunapa näyttäisivät olevan magnesium-valua.   
Bultaco. Takajousituksen joustomatkaa on lisätty viemällä iskunvaimentajat aika pystyyn ja eteenpäin.
Taustalla Montesan tehdastiimi. 
 
OSSA. Mitäs tästä nyt osaisi sanoa? Iskarit aika jyrkässä kulmassa. Massiivinen käynnistinpoljin, samanlainen kuin meikän trial OSSAssa.Trial pelissä on polkimelle paikka sylinterin kannessa, crossipelissä perinteellinen kuminauha.